torstai 15. joulukuuta 2011

Pihatähtimö

Stellaria media

Lajikuvaus

Pihatähtimö on yksivuotinen, rento, pehmytversoinen ruoho. Korkeus 10-30 cm. Ohut, veltto varsi on toispuoleisesti karvainen. Lehdet ovat puikeita, alimmat ruodillisia. Valkoiset kukat ovat perällisiä ja verholehdet ovat 3-5 mm pitkiä ja pidempiä kuin terälehdet. Terälehdet ovat syvään kaksijakoisia.

Kasvupaikka

Pihatähtimö kasvaa kosteilla pihoilla, kaduilla ja joutomailla. Yleinen koko maassa. Se on varsin kiusallinen rikkaruoho puutarhoissa, joissa se levittäytyy joka paikkaan etenkin sateiseen aikaan. Sitä sanotaankin myös vesiheinäksi.

Käsittely

Nuoret pihatähtimöt kelpaavat syötäväksi kokonaisina kunhan ne kerätään ennen kukkimista. Kukinta-aika on touko-lokakuussa. VEsiheinää voidaan käyttää hienonnettuna keittoihin ja muhennoksiin sekä nuorena sellaisenaan salaatteihin. Siitä voi myös puristaa mehua, keittää teetä tai käyttää murskattuna hauteessa suoraan iholle.

Lääkekäyttö

Vielä viime vuosisadalla pihatähtimön rohto-ominaisuudet tunnettiin lääkärien keskuudessa mutta nykyisin nämä ominaisuudet ovat hieman unohduksissa. Vesiheinä on erityisesti ihonhoitorohto.
Pihatähtimön vaikuttavat aineet ovat mm. rutiini, C-vitamiini, gammalinoleenihappo, saponiinit, pii ja kalium.
Pihatähtimön ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • lisää virtsaneritystä
  • parantaa ja lievittää iho-oireita: haavat, peräpukamat, kutina ja ihottumat
  • ehkäisee maidoneritystä
  • lievittää hengitystievaivoja

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Pihasaunio

Matricaria discoidea

Lajikuvaus

Pihasaunio on yksivuotinen, voimakkaasti ryydille tuoksuva ja tanakka ruoho, jolla on haarova varsi. Lehdet ovat melko paksuja ja tiheäliuskaisia. Kellanvihreät mykeröt ovat 5-9 mm leveitä ja kielimäiset laitakukat puuttuvat.

Kasvupaikka

Pihasaunio kasvaa nimensä mukaisesti pihoilla, puutarhoissa, pelloilla ja joutomailla. Yleinen lähes koko maassa, Pohjois-Lapissa harvinainen.

Käsittely

Kukkamykeröt kerätään kukinnan alussa ja kuivataan nopeasti. Makua voi parantaa sekoittamalla sekaan toisia,  maukkaampia yrttejä. Pihasaunio kukkii heinä-syyskuussa.

Lääkekäyttö

Kauan luultiin ettei pihasauniolla ole rohdosarvoa mutta 1920-luvulla havaittiin, että siinä on samoja aineita kuin kamomillassa ja sitä voi käyttää samaan tapaan.
Pihasaunion vaikuttavia aineita ovat: eteerinen öljy, kumariinijohdokset, flavonoidit ja enolie-eetteripolyiinit.
Pihasaunion ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • auttaa vatsavaivoihin: mahahaava, vatsakatarri, ilmavaivat, paksusuolen tulehdus
  • kurkun kurlaukseen

Karhunputki

Angelica sylvestris

Lajikuvaus

Karhunputki on 150-200 cm korkea, monivuotinen, pysty ruoho jonka varsi on yläosasta hieman karvainen. Lehdet ovat iso- ja pulleatuppiset ja 2-3 kertaan parilehdykkäiset. Lehdykät 3-5 cm pitkiä, soikeita ja sahalaitaisia.   Kukat ovat valkoiset tai punertavat ja 2 mm leveitä. Kukkasarjat ovat hyvin kaarevia mutta eivät pallomaisia. Hedelmä 4-5 mm pitkä.

Kasvupaikka

Karhunputki kasvaa rehevissä metsissä, lettoisissa korvissa ja rämeillä, rannoilla, kosteilla niityillä sekä pellonreunoilla. Yleinen lähes koko Suomessa, Lapissa satunnainen.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Käsittely

Rohtona käytetään juurta, lehtiä ja hedelmiä. Keväällä ja alkukesällä karhunputken nuoret versot ja lehdet ovat hyviä syötäväksi. Lehtiä voi käyttää pinaatin tapaan ja meheviä varsia voi vaikkapa hillota. Keskikesään mennessä karhunputki on liian sitkeä ja väkevänmakuinen syötäväksi. Karhunputken juurista tai hedelmistä voidaan tehdä teetä tai yrttiuutetta.

Lääkekäyttö

Karhunputki on sukua tunnetulle rohtokasville väinönputkelle ja se on myös vaikutuksiltaan samantyyppinen.
Karhunputken juuren vaikuttavat aineet ovat mm. eteerinen öljy (80% limoneenia), alfa- ja beetapineeni, furfuroli, kumariinijohdokset, orgaaniset hapot, sokerit ja diosmiini. Hedelmien vaikuttavia aineita ovat öljy, angesiini, oksipeukedaniini, imperatoriini, flavoniglykosidit, seksviterpeenialkoholit ja fellopteriini.
Karhunputken ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • edistää ruuansulatusta ja vahvistaa vatsaa: ilmavaivat (siementee)
  • auttaa virtsatievaivoihin
  • avaa hengitysteitä (höyryhengitykseen)
  • piristää ja parantaa mielialaa
  • lievästi antiseptinen: ihon desinfiointi, kurkun kurlaus kurkkutulehtuksissa

Kamomillasaunio

Matricaria recutita

Lajikuvaus

Yksivuotinen, pysty ruoho, jonka korkeus on 10-60 cm. Lehdet ovat kapealiuskaisia. Mykeröt 18-25 mm leveitä ja tuoksuvia. Laitakukat ovat valkeita ja alaspäin kääntyneitä, kehräkukat keltaisia. Voidaan helposti sekoittaa peltosaunioon eli saunakukkaan, josta sen erottaa kukkamykerön korkeaksi kohoava ja ontto keskiosa. Peltosaunion keskiosa on korkeintaan hieman pyöristynyt eikä koskaan ontto. Peltosauniolla ei ole kamomillan lääkinnällisiä ominaisuuksia.

Kasvupaikka

Kamomillasaunio kasvaa pelloilla, tienvarsilla ja joutomailla. Se on harvinaistunut laji ja sitä tavataan villinä paikoin Etelä-Suomessa, satunnaisesti koko maassa. Sitä on kuitenkin helppo viljellä.

Käsittely

Kamomillasta kerätään rohdoksi kukat, mieluiten vastapuhjenneina ja kauniilla säällä. Kamomilla kukkii runsaimmin kesäkuussa mutta saattaa jatkaa lokakuuhunkin asti. Kukat kuivataan ja säilötään musertelematta ilmatiiviiseen purkkiin. Kamomilla menettää tehonsa alle vuodessa, joten varastot kannattaa uusia vuosittain. Kamomillatee on erittäin monipuolinen rohto ja sitä voi käyttää niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Ulkoisesti kamomillaa käytetään kääreinä, huuhteluina ja kylpyinä. Kamomillaa ei saa koskaan keittää vaan kuuma vesi kaadetaan kukkien päälle ja annetaan hautua.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Lääkekäyttö

Kamomilla on maamme tärkeimpiä rohdoskasveja ja sitä voi ostaa melkeinpä mistä tahansa kaupasta valmiina teepusseina.
Kamomillan vaikuttavia aineta ovat: eteerinen öljy, flavonoidit, kumariinit, koliini, lima-aine, kamomillaesteri, karvasaineet, fytosteriini, klorogeenihappo ja nikotiinihappo.
Kamomillan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • laukaisee sileiden lihasten kouristuksia ja rauhoittaa vatsaa: vatsavaivat, maha-suolikanavan tulehdukset, ilmavaivat, koliikki, kuukautiskivut
  • antibakteerinen, rauhoittaaa ihoa: haavat, ihotulehdukset, silmätulehdukset, limakalvojen tulehdukset, kutina

Huomioitavaa:

Saattaa aiheuttaa allergiaoireita erityisesti asterikasveille herkistyneille

Kuismat

Hypericum maculatum

Lajikuvaus

Mäkikuisma (Hypericum perforatum): Monivuotinen, pysty ruoho jonka varsi ovat kaksisärmäinen ja yläosasta haarova. Korkeus 30-70 cm. Lehdet puikeat, tylpät ja kaljut ja niissä on paljon läpikuultavia täpliä. Kukat ovat tummankeltaiset ja 18-22 mm leveät. Terälehdet ovat kaksi kertaa suippojen verholehtien pituiset.

Särmäkuisma (Hypericum maculatum): Monivuotinen, pysty ruoho jonka varsi on nelisärmäinen ja yläosasta haarova. Korkeus 40-70 cm. Lehdet puikeat, tylpät ja kaljut ja niissä on muutamia läpikuultavia täpliä. Kukat ovat vaalean keltaiset ja 18-22 mm leveitä. Terälehdet ovat kolme kertaa tylppien verholehtien pituiset.

Kasvupaikka

Mäkikuisma kasvaa kivisillä mäkimailla, kallioilla, radanvarsilla ja ulkosaaristossa. Yleinen etelärannikolla ja Ahvenanmaalla, muualla Etelä-Suomessa harvinainen.
Särmäkuisma viihtyy tuoreilla niityillä, metsänreunoissa ja laitumilla. Yleinen Etelä-Suomessa, harvinainen Etelä-Lappiin saakka.

Käsittely

Kuismasta käytetään rohtona tuoreita tai kuivattuja kukkia ja kukkaversoja. Kuismat kukkivat heinä-elokuussa. Kukista voi valmistaa teetä, alkoholiuutetta, öljyuutetta tai voidetta. Kauniin punainen juhannuskukka- eli kuismaviina on vanha kansanlääke joka tehtiin kuisman kukkanupuista.

Lääkekäyttö

Kuismat ovat vanhimpia ja yleimpiä lääkekasveja ja Suomessakin niitä on käytetty monin tavoin. Sitä on kutsuttu usein juhannuskukaksi vaikka se ei meillä kukikaan vielä juhannuksen aikoihin. Nimitys tuleekin Pyhästä Johanneksesta ja monessa kielessä sen nimi tarkoittaakin "Johanneksen yrttiä". Nykyäänkin mäkikuisma on yksi kaikkein eniten tutkituista ja käytetyistä depressionhoitoon tarkoitetuista rohdoskasveista.
Kuismien vaikuttavia aineita ovat hyperisiini, flavonoidit (hyperosidi ja rutiini), hyperforiini, katekiinityyppiset parkkiaineet, fytosterolit, fenolikarbonihapot ja eteerinen öljy.
Kuismien ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • rauhoittaa mieltä: ahdistus, masennus, unettomuus
  • tuhoaa bakteereja ja viruksia: ientulehdus, lihastulehdukset, jännetuppitulehdus
  • uudistaa hermosäikeitä, parantaa arpia: hermovauriot, auringonpolttamat
  • lisää ruuansulatusnesteiden eritystä ja laukaisee kouristuksia: ruuansulatuskanavan häiriöt, iskiaskipu, lihasjännitykset

Huomioitavaa

Kuismat sisältävät valolle herkistävää yhdisteitä jotka voivat auringonoton yhteydessä aiheuttaa ihottumaa erityisesti vaaleaihoisille. Mäkikuisma voi myös alentaa samanaikaisesti käytettävien lääkeaineiden (esim. ehkäisypillereiden) pitoisuutta plasmassa ja heikentää näiden tehoa. Tämä johtuu todennäköisesti mäkikuisman aiheuttamasta maksan entsyymien aktiivisuuden lisääntymisestä. Samasta syystä mäkikuisman käytön äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa em. lääkeaineiden pitoisuuden nousun vaarallisen korkeaksi.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

tiistai 13. joulukuuta 2011

Rohtoraunioyrtti

Symphytum officinalis

Lajikuvaus

Rohtoraunioyrtti on 50-200 cm korkea, monivuotinen ja karkeakarvainen ruoho. Lehdet ovat puikean suikeita sekä lyhyt- ja kapeajohteisia. Kukat ovat 10-18  mm leveitä ja sinisiä, sinipunaisia tai kellanvalkoisia. Verholehdet ovat 5-7 mm pitkiä ja suippokärkisiä. Teriö kaksi kertaa verhiön pituinen. Juuri on vahva, pinnalta musta ja sisältä valkea.

Kasvupaikka

Rohtoraunioyrtti kasvaa  viljelykarkulaisena asutuksen lähellä, niityillä, joutomailla. Harvinainen uustulokas eteläisessä Suomessa.

Käsittely

Rohtoraunioyrtistä käytetään juuri tuoreena tai kuivattuna hauteina tai voiteina. Juuri kaivetaan ylös myöhään syksyllä tai varhain keväällä ennen kukintaa.  Myös versoja lehtiä voidaan käyttää tuoreena juuren tapaan.

Lääkekäyttö

Rohtoraunioyrttiä on myyty aikaisemmin apteekkirohtona mustajuuren nimellä. Tämä on hieman harhaanjohtavaa, koska oikea mustajuuri on meilläkin ruoaksi viljelty juurikasvi.
Rohtoraunioyrtin vaikuttavia aineita ovat lima-aineet, allantoiini, parkkiaineet, hartsi, alkaloidit, koliini, sokerit, eteerinen öljy, B12-vitamiini ja kalsium.
Rohtoraunioyrtin ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • antibakteerinen
  • edistää solujen uudistumista ja kasvua: haavat, mustelmat, ruhjeet, murtumat, nivelvauriot
  • supistaa limakalvoja
  • rauhoittaa ja lievittää kipuja: hermosärky, reuma

Huomioitavaa

Rohtoraunioyrtin sisäistä käyttöä ei suositella kasvin sisältämän pyrrolitsidiinialkaloidien takia, koska ne voivat aiheuttaa maksavaurioita suurina annoksina ja pitkäaikaisesti käytettynä.

Purasruoho

Borago officinalis

Lajikuvaus

Yksivuotinen, pysty, karheakarvainen ruoho. Korkeus 15-60 cm. Kasvin kaikki osat tuoksuvat ja maistuvat kurkulta minkä vuoksi sitä kutsutaan myös kurkkuyrtiksi. Sen lehdet ovat soikeita, teräväkärkisiä ja ruodillisia. Kukat ovat sinisiä, ratasmaisia ja 20-25 mm leveitä ja pitkäperäisiä, verhiöt ovat kapealiuskaisia.

Kasvupaikka

Purasruoho on viljelykasvi mutta sitä tavataan myös karkulaisena pelloilta ja joutomailta. Se siementää runsaasti ja tulee kasvupaikallaan vuosi vuodelta runsaammaksi. Luonnonvaraisena se kasvaa Etelä-Euroopassa.

Käsittely

Kasvista voi käyttää kukkia, kokonaisia kukkivia versonkärkiä ja hentoja lehtiä mm. salaattiin. Kuivatusta purasruohosta voidaan keittää teetä. Siemenistä puristetaan öljyä.

Lääkekäyttö

Purasruoho on vanha rohtokasvi josta on mainintoja jo antiikin ajan kirjoituksissa. Sitä on myyty monissa maissa apteekkitavarana.
Purasruohon vaikuttavia aineta ovat eteeriset öljyt, tanniinit, mineraalihapot, pyrrolitsidiinialkaloidit, lima-aineet, parkkiaineet, bornesiitti, allantoiini. Siemenissä on runsaasti gammalinoleenihappoa (GLA), jopa enemmän kuin helokkiöljyssä.
Purasruohon ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • lisää hien- ja virtsaneritystä
  • munuais- ja virtsarakontulehdukset
  • reumaattiset vaivat
  • masennustilat
  • ihoallergiat (siemenöljy)
  • hormonaaliset vaivat (siemenöljy)
  • sydän- ja verisuonitautien tukihodot (siemenöljy)

Huomioitavaa:

Sisäistä käyttöä ei suositella kasvin sisältämän pyrrolitsidiinialkaloidien takia, koska ne voivat aiheuttaa maksavaurioita suurina annoksina ja pitkäaikaisesti käytettynä.

Virmajuuret

Valeriana sambucifolia

Lajikuvaus

Lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia): Monivuotinen, pysty ruoho joka kasvattaa sekä maa- että pintarönsyjä. 40 - 120 cm korkea. Lehdissä 3-8 paria lehdyköitä, päätylehdykkä muita leveämpi. Kukat ovat punertavia tai valkeita, 5-8 mm pitkiä ja sijaitsevat kerrannaisviuhkoina kasvin latvassa.Varsi on särmikäs, pysty ja haaraton. Kukkien tuoksu on voimakas ja hieman epämiellyttävä.

Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis): Muistuttaa lehtovirmajuurta mutta sen kukinnot ovat pienempiä ja lehdissä on 6-11 lehdykkäparia eikä päätylehdykkä ole muita leveämpi.

Kasvupaikka

Virmajuuret kasvavat rantalehdoissa, lehtokorvissa, lehtoniityillä, merenrantaniityillä ja ojissa. Yleinen maan länsiosissa etelästä Pohjanmaan perukoille saakka. Itä-Suomessa ja Lapissa harvinainen.

Käsittely

Virmajuurista käytetään vuoden vanha juuri joka on paras kaivaa maasta syyskuun tienoilla tai varhain keväällä. Kasvupaikat kannattaa käydä merkitsemässä kesällä koska myöhemmin niitä voi olla vaikea löytää. Juuresta valmistetaan uutetta tai jauhetta josta tehdään yrttijuomaa. Uutteeseen voi lisätä pahan maun peittämiseksi sokeria ja piparminttuöljyä.

Lääkekäyttö

Rohdoksena virmajuuresta käytetään usein nimeä valeriaana. Valeriaana on mainittu yleislääkkeenä jo 800-luvulla ja nykyäänkin sitä käytettään lääketeollisuudessa rauhoittavien ja sydänlääkkeiden ainesosana.
Valeriaanan vaikuttavia aineita ovat valepotriaatit, eteeriset öljyt ja piihappo.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Valeriaanan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • laukaisee lihaskouristuksia
  • poistaa ilmavaivoja
  • lisää valkosolujen määrää ja parantaa immuniteettia
  • rauhoittava: hermostoperäiset jännitystilat, unettomuus, levottomuus, jännityspäänsärky
  • parantaa keskittymis- ja suorituskykyä

Huomioitavaa:

Ei suositella lapsille. Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa riippuvuutta eikä sitä pidä käyttää suurina annoksina. Apteekissa myyvät valmisteet ovan ns. kolmiolääkkeitä joiden käytön aikana on vältettävä autolla ajoa ja laitteiden käyttöä.

maanantai 12. joulukuuta 2011

Keto-orvokki

Viola tricolor

Lajikuvaus

Keto-orvokki on yksi- tai kaksivuotinen, pysty- tai rentovartinen ruoho. Korkeus 8-25 cm. Lehdet ovat puikeita ja nyhälaitaisia. Kukat ovat 15-25 mm pitkiä ja kolmivärisiä; kaksi ylintä terälehteä ovat sinipunaisia, sivuilla olevat vaaleampia tai valkoisia ja alin on kellertävä ja suurin.

Kasvupaikka

Keto-orvokki kasvaa kuivilla paikoilla kallioilla, ahoilla, rinneniityillä, pientareilla ja pelloilla. Esiintyy yleisesti Etelä-Suomessa, pohjoisempana harvinaisena.

Käsittely

Orvokki kukkii koko kesän huhtikuusta lokakuuhun ja siitä käytetään koko kukkiva kasvi kuivattuna. Nautitaan teenä sisäisesti tai käytetään kääreinä ulkoisesti.

Lääkekäyttö

Keto-orvokin  lääkinnälliset ominaisuudet tunnettiin hyvin jo antiikin aikana ja se mainitaan myös arabialaisten ja keskiaikaisten lääkäreiden kirjoituksissa.
Keto-orvokin vaikuttavia aineita ovat saponiinit, flavonoidit (mm. rutiini ja violaniini), salisyylihappojohdokset, lima-aineet, parkkiaineet, karvasaineet ja eteerinen öljy.
Keto-orvokin ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • lisää virtsan-, maidon-, hien- ja limaneritystä
  • ulostava
  • poistaa tulehduksia ja särkyjä
  • alentaa kuumetta
  • irroittaa ysköksiä
  • parantaa ihottumia, aknea, ihotulehduksia ja haavoja
  • rauhoittaa ihoa ja poistaa kutinaa

Aiheeseen liittyviä tuotteita

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Pihlaja

Sorbus aucuparia

Lajikuvaus

Kotipihlaja:  Keskikokinen puu, korkeudeltaan 4-10 metriä. Joskus se kasvaa monirunkoisena tai pensasmaisena. Kukkien teriöt kellanvalkeat ja sijaitsevat 6-10 cm leveissä kerrotuissa huiskiloissa jotka tuoksuvat voimakkaasti. Lehdet ovat pääteparisesti parilehdykkäiset. Marjat ovat kypsänä punaisia ja happamia. Syksyllä pihlaja saa värikkään ruskavärityksen.

Muita luonnossa kasvavia pihlajalajeja ovat suomenpihlaja (Sorbus hybrida) ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia).

Kasvupaikka

Pihlajat kasvavat luonnovaraisena lehdoissa, tuoreissa metsissä, kangasmetsissä, rannoilla, kallioilla sekä istutettuina. Kotipihlaja on hyvin yleinen koko Suomessa kun taas suomenpihlajaa ja ruotsinpihlajaa tavataan lähinnä Lounais-Suomessa.

Käsittely

Pihlajasta käytetään rohtona marjoja, lehtiä ja kukkia. Marjat kypsyvät heinä-elokuussa mutta niitä voi käyttää vielä ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin niiden maku jopa paranee happamuuden vähentyessä. Marjoista voi tehdä hilloa ja mehua tai  pakastaa sellaisenaan.  Lehdistä ja kukista voidaan keittää teetä. Teelehdet kerätään mieluiten alkukesästä ja ne sopivat hiostettavaksi. Kukat täytyy käyttää tuoreena, koska kuivatuissa ei ole enää tehoa. Nuoria lehtiä voi käyttää myös ravintona salaatin tapaan.

Lääkekäyttö

Pihlajanmarjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia: 100 grammassa marjoja on kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiineissa. Lisäksi marjojen C-vitamiini säilyy erittäin hyvin.
Pihlajanmarjojen vaikuttavat aineet ovat mm. C-vitamiini, parasorbiinihappo, orgaaniset hapot, sorbitoli, pektiini, vaha, alfa- ja beetakaroteeni, parkkiaineet, eteerinen öljy, rutiini ja kversetiini.  Lehdissä on ursolihappoa, siemenissä öljyä ja amygdaliinia.
Pihlajan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • lievästi ulostava ja virtsaneritystä lisäävä: kihti, munuaissairaudet, virtsaamisvaikeudet, suolistokatarri, ruokahaluttomuus (marjat)
  • sisältää runsaasti C-vitamiinia
  • on suotuisa maksan toiminnalle (marjat)
  • keuhkokatarrin ja keuhkotulehduksen hoitoon (kukat)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Suolaheinät

Rumex acetosella

Lajikuvaus

Niittysuolaheinä (Rumex acetosa): Korkeus 30 - 100 cm. Monivuotinen, kaksikotinen ruoho jolla on erilliset hede- ja emikasvit. Lehdet ovat kapeat ja tyven nuolenmuotoiset liuskat osoittavat taaksepäin. Kukat ovat pienet ja punertavat, kukinto harvahaarainen. Pähkylä on 2 mm pitkä ja musta.

Ahosuolaheinä (Rumex acetosella): Korkeus 10 - 60 cm. Hento, monivuotinen, kaksikotinen ruoho. Koko kasvi saatta olla punertava. Lehtien tyvessä olevat liuskat osoittavat suoraan sivuille. Punertavat kukat ovat harsussa kukinnossa.  Pähkylät ovat ruskeita ja kiiltäviä.

Kasvupaikka

Suolaheinät kasvavat niityillä, pihoilla, tienvierillä, pelloilla ja rannoilla. Tavataan yleisenä koko Suomessa.

Käsittely

Suolaheinästä käytetään lehdet, versojen latvat ja juuret. Ruuaksi käytetään lehtiä, jotka ovat parhaimmillaan kevätkesästä. Niitä ei yleensä syödä yksinään vaan muiden vihannesten kera, jolloin ne antavat ruokaan pirteän maun. Juurista tehdään keitettä.

Lääkekäyttö

Suolaheinää on käytetty ruoaksi pohjoismaiden lisäksi ainakin Ranskassa ja Venäjällä jossa sitä on viljelty hienona keittiövihanneksena. Suolaheinän etu esimerkiksi pinaattiin nähden on sen monivuotisuus.
Suolaheinän vaikuttavia aineita ovat mm. oksaalihappo, parkkiaineet, C-vitamiini, rauta, tanniinit ja juurien emodiini.
Suolaheinän ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • ulostava: ummetus, ruuansulatusvaivat
  • lisää virtsaneritystä
  • lisää ruokahalua
  • laajentaa verisuonia, estää kudossiirrännäisten hylkimisreaktioita ja vaikuttaa mutaatioita torjuvasti
  • sisältää paljon C-vitamiinia

Huomioitavaa

Suolaheinät sisältävät raparperin ja pinaatin tapaan runsaasti oksaalihappoa joka on vahingollista munuaisille suurina määrinä nautittuna. Kalsium saostaa oksaalihapon haitattomaan muotoon ja sen vuoksi suolaheinää nautittaessa olisi hyvä nauttia maitotuotteita.

sunnuntai 24. heinäkuuta 2011

Pujo

Artemisia vulgaris

Lajikuvaus

Korkeus 50 - 150 cm. Monivuotinen, pysty ja tyvestä haarova, miedosti tuoksuva ruoho. Varsi on niukkakarvainen, uurteinen ja punaruskea. Lehdet päältä vihreitä, alta vaaleakarvaisia, lehtien liuskat 3 -10 mm leveitä ja suippoja. Mykeröt ovat 3-4 mm leveitä, kukat punaruskeita, kehtosuomut harmaita. Mykeröstö on terttumainen.

Kasvupaikka

Kasvaa usein tiheinä ja korkeina kasvustoina tien- ja radanvarsilla, joutomailla, pihoilla, rannoilla. Tavataan yleisenä koko Suomessa, Lapissa harvinaisempi.

Käsittely

Pujoa kannattaa kerätä ja kuivata rohdoksi ennen kukkamykeröiden puhkeamista. Nuoria versoja voi käyttää tuoreena ja silputtuna keittojen ja liharuokien maustamiseen. Käytetään sisäisesti yrttiteenä, ulkoisesti kääreinä ja kylpyinä.

Lääkekäyttö

Pujo on harvinaisemman koiruohon sukulaiskasvi. Se on yleistynyt jopa vaivaksi asti ja tuottaa loppukesästä valtavat määrät siitepölyä ja aiheuttaa oireita siitepölyallergikoille. Pujoa käytetään kiinalainsessa ihon stimulaatiohoidossa eli moksauksessa. Sitä on käytetty myös oluen maustamiseen sekä kärpästen ja koiperhosten karkoittamiseen.
Pujon vaikuttavia aineta ovat: eteerinen öljy (sis. sineolia, kamferia, linalolia, tujonia), hartsi, karvasaineet, absintiini, vulgariini, farnesoli, flavonoliglykosidit ja kumariinit.
Pujon ominaisuuksia ja sillä hoidettavia vaivoja:
  • edistää ruuansulatusta: ruokahaluttomuus, ruuansulatushäiriöt
  • epäsäännölliset tai niukat kuukautiset
  • reumatismi

Huomioitavaa

Pujosta tehdyt vesi- ja etanoliuutteet ovat varsin turvallisia käyttää, mutta eteerisen öljyn nauttiminen saattaa aiheuttaa kouristuksia ja pahoinvointia, johtuen sen sisältämästä tujonista.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Poimulehdet

Alchemilla

Lajikuvaus

Poimulehtiä on Suomessa parikymmentä eri lajia jotka ovat hyvin samannäköisiä ja eroavat toisistaan lähinnä lehtien muodon ja karvaisuuden perusteella. Eri lajien lääkinnälliset ominaisuudet ovat kuitenkin samanlaiset. Poimulehtien lehdet aukeavat poimuista kuin sateenvarjot niillä kiiltelee usein suuria sadepisaroita. Kukat ovat hyvin pieniä ja väriltään kellanvihreitä.

Kasvupaikka

Kasvaa niityillä, nurmikoilla, lehdoissa ja pellonpientareilla. Eri lajien levinnäisyys kattaa koko Suomen.

Käsittely

Lehdet ja kukinnot kerätään kukinta-aikaan ja kuivataan teeksi.

Lääkekäyttö

Poimulehteä on käytetty erityisesti erilaisten lievien naistenvaivojen hoidossa.
Poimulehden vaikuttavia aineita ovat tanniini- ja katekiinityyppiset parkkiaineet, karvasaineet, salisyylihappo, fytosteriini ja orgaaniset hapot.
Poimulehtien ominaisuuksia ja sillä hoidettavia vaivoja:
  • supistaa limakalvoja
  • estää tulehduksia
  • parantaa haavoja ja tyrehdyttää verenvuotoja
  • auttaa ripuliin ja suolistovaivoihin
  • auttaa kuukautiskipuihin, liian runsaisiin ja tiheisiin kuukautisiin ja vaihdevuosivaivoihin
  • korjaa synnytyksen jälkeisiä vaurioita

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Kangasajuruoho

Thymus serpyllum

Lajikuvaus

Korkeus 3-10 cm. Matalia kasvustoja muodostava, suikertava ja voimakastuoksuinen varpu. Lähes liereä varsi on kauttaaltaan karvainen. Lehdet ovat 5-10 mm pitkiä, lähes ruodittomia ja ehytlaitaisia. Vaalean purppuranpunaiset kukat ovat 6-8 mm pitkiä.

Kasvupaikka

Harjuilla, hiekkakankailla, ratapenkereillä, kedoilla. Yleinen Etelä-Suomessa, harvinaisena Koillismaalle asti.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Käsittely

Versot leikataan kukinta-aikaan ja niistä riivitään kukat ja lehdet jotka käytetään joko tuoreena tai kuivattuna. Ajurohoa voi käyttää sisäisesti teenä tai ulkoisesti kylpyinä tai kääreinä. Sopii myös höyryhengitykseen.

Lääkekäyttö

Ajuruoho on aromikas hunajakasvi ja sitä käytetään puutarhoissa myös koristekasvina. Se on sukua timjamille joten sitä voi käyttää samaan tapaan ruoan maustamisessa. Lääketeollisuus käyttää ajuruohoa yskänlääkkeiden valmistukseen.
Ajuruoho sisältää parkkiaineita, karvasaineita, C-vitamiinia ja eteeristä öljyä (sis. myrseeniä, karvakrolia, sineolia ja tymolia). Pohjoisen lajike sisältää lisäksi linalolia ja linalyyliasetaattia.
Ajuruohon ominaisuuksia ja sillä hoidettavia vaivoja:
  • limaa irroittava sekä  keuhkoihin antiseptisesti ja antibakteerisesti vaikuttava, joten sillä hoidetaan akuuttia ja kroonista yskää, hinkuyskää ja astmaa
  • lihaskouristuksia laukaiseva
  • auttaa ruokahaluttomuuteen, liialliseen sapen muodostuminen, vatsakramppeihin sekä munuais- ja rakkovaivoihin
  • ulkoisesti nyrjähdyksiin, ruhjevammoihin, kutinaan, reumaan, hermosärkyyn, suonikohjuihin ja paiseisiin

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Humala

Humulus Lupulus

Lajikuvaus

Humala on 100 - 600 cm korkea, köynnöstävä ruoho. Nopeasti kasvava varsi kietoutuu ylöspäin ja kiinnittyy pienillä, kaksihaaraisilla, terävillä väkäsillä tukialustaansa. Sillä on erilliset hede- ja emikukat. Pienet ja kellanvihreät hedekukat ovat verson latvassa. Emikukat puolestaan ovat ryhmässä kasvavia, käpymäisiä kukintoja.

Kasvupaikka

Kasvaa rantalehdoissa ja viljelykarkulaisena vanhoilla asuinpaikoilla. Yleinen Etelä-Suomessa, harvinaisempi Kainuun korkeudelle saakka.

Käsittely

Rohtona käytetään kypsiä emitähkiä. Tähkät kerätään kesällä kun ne ovat täysin kehittyneitä: väriltään vaalean kellanvihreitä mutta eivät vielä rusehtavia. Tähkät levitetään ilmavaan ja lämpimään huoneeseen paperin päälle ja käännellään kunnes ne ovat täysin kuivia. Ne on käytettävä samana vuonna, koska osa vaikuttavista aineista haihtuu vähitellen. Säilytettävä pimeässä ja ilmatiiviisti. Nautitaan teenä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Lääkekäyttö

Humala kuuluu hamppukasveihin ja sitä on käytetty kautta aikojen niin oluen maustamiseen kuin köysien ja kankaiden valmistukseenkin. Rohdoksena  se on parhaiten tunnettu rauhoittavasta vaikutuksestaan. Voidaan käyttää yhdessä rohtovirmajuuren eli valeriaanan kanssa joka on myös rauhoittava yrtti.

Huomioitavaa

Humala voi vaikuttaa sairaisiin tai heikkoihin ihmisiin voimakkaan rauhoittavasti ja hypnoottisesti. Tuoreet tähkät voivat aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia tai ihoärsytystä.
Humalan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:

  • rauhoittava: unettomuus, jännitystilat
  • edistää ruoasulatusta: ruokahaluttomuus
  • poistaa nestettä ja lisää virtsaneritystä: virtsatientulehdus
  • laukaisee kouristuksia
  • voimistaa hiussuonien seinämiä
  • sisältää estrogeeniä: vaihdevuosivaivat
  • antibakteerinen: haavat

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Mustaherukka

Ribes nigrum

Lajikuvaus

Mustaherukka on enintään 1,5 m korkuinen pensas, jonka kuori on tumma ja voimakastuoksuinen. Kolmiliuskaisten lehtien alapinnassa suonien kulmauksissa on tuoksuvia keltaisia pihkapilkkuja. Kukat ovat nuokkuvissa tertuissa ja niiden verhiö on kellomainen. Marjat ovat raakoina vihreitä, sitten ruskeita ja kypsänä mustia.

Kasvupaikka

Mustaherukka on tärkeä puutarhamarja joka kasvaa myös luonnonvaraisena lehdoissa sekä jokien ja purojen varsilla etelästä Lapin perukoille saakka.

Käsittely

Rohtona käytetään marjoja, kukkia ja lehtiä. Marjat tulee poimia heti kun ne ovat kypsiä, muuten ne varisevat helposti maahan. Varsinkin nuorista ja tuoreista lehdistä ja kukista saadaan hyvää teetä. Toimii myös kuivattuna.

Lääkekäyttö

Mustaherukassa on voimakas maku ja tuoksu ja sen ravintoarvo on suuri. Mustaherukkamehu on tunnettu flunssalääke. Mustaherukanlehtiteen sanotaan parantaneen myös monta vuosia vaivannutta reumaattista vaivaa, varsinkin mesiangervon kanssa yhdistettynä.
Mustaherukan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:
  • virkistävä
  • lehdet nestettä poistavia: lisää virtsaneritystä ja hikoilua
  • lehtiä on käytetty kihdin, reuman, ripulin ja hinkuyskän hoitoon sekä ulkoisesti haavoihin
  • alentaa verenpainetta
  • vahvistaa verisuonia
  • supistaa limakalvoja
  • auttaa vilustumissairauksissa
  • edistää raudan imeytymistä