Lajikuvaus
Leskenlehti on varhaisimpia luonnonkukkiamme. Se on 5-20 cm korkea, monivuotinen, pysty ruoho, jolla on pitkä ja haarova maavarsi. Sen suomulehtiset kukat keltaisine mykeröineen nousevat maanalaisesta juurakosta jo huhti-toukokuussa heti lumen sulettua. Vasta sen jälkeen kehittyvät suuret herttamaiset lehdet jotka ovat alapinnaltaan karvaisia ja kasvavat kesän aikana 10-20 cm leveiksi. Yksittäisissä, keltaisissa mykeröissä on sekä kielimäisiä laitakukkia (emikukkia) että torvimaisia kehräkukkia (hedekukkia).
Kasvupaikka
Lehdoissa, korvissa, rannoilla, niityillä, pelloilla, puutarhoissa, tienvarsilla, joutomailla. Yleisenä eteläisessä Suomessa, harvinaisena Lapin perukoille saakka.
Käsittely
Rohdokseksi kerätään kesä-heinäkuussa täysikasvuisia puhtaita lehtiä, jotka kuivataan varjoisassa paikassa paperille levitettynä. Lehtiruodit poistetaan. Kuivattua leskenlehteä pannaan ruokalusikallinen kupilliseen kuumaa vettä ja teetä juodaan kolme kupillista päivässä. Tee voidaan makeuttaa hunajalla, joka edistää rohdon vaikutusta hengitysteissä. Muserreltuja, tuoreita lehtiä voidaan käyttää ulkoisesti kääreinä. Hengityselinsairauksien oireita on lääkitty myös polttamalla kuivattuja lehtiä ja hengittämällä savua.
Lääkekäyttö
Leskenlehden kukkia ja varsinkin lehtiä on käytetty jo kolmisentuhatta vuotta rohtona ja jo muinaiset kreikkalaiset pitivät sitä hyvänä erityisesti hengityselinsairauksien lääkitsemisessä.
Leskenlehden lehdissä on mm. kompleksisia polysakkarideja, inuliinia, parkkiaineita ja flavonoideja. Nuorissa lehdissä on runsaasti vitamiineja.
Leskenlehden ominaisuudet ja niillä hoidettavia vaivoja:
- limaa irroittava: hengitystiet, keuhkoputkentulehdus, astma, yskä
- kääreinä laskimotulehduksiin, säärihaavoihin, palovammoihin, turvotuksiin, päänsärkyyn






