Virmajuuret

Valeriana sambucifolia

Lajikuvaus

Lehtovirmajuuri (Valeriana sambucifolia): Monivuotinen, pysty ruoho joka kasvattaa sekä maa- että pintarönsyjä. 40 - 120 cm korkea. Lehdissä 3-8 paria lehdyköitä, päätylehdykkä muita leveämpi. Kukat ovat punertavia tai valkeita, 5-8 mm pitkiä ja sijaitsevat kerrannaisviuhkoina kasvin latvassa.Varsi on särmikäs, pysty ja haaraton. Kukkien tuoksu on voimakas ja hieman epämiellyttävä.

Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis): Muistuttaa lehtovirmajuurta mutta sen kukinnot ovat pienempiä ja lehdissä on 6-11 lehdykkäparia eikä päätylehdykkä ole muita leveämpi.

Kasvupaikka

Virmajuuret kasvavat rantalehdoissa, lehtokorvissa, lehtoniityillä, merenrantaniityillä ja ojissa. Yleinen maan länsiosissa etelästä Pohjanmaan perukoille saakka. Itä-Suomessa ja Lapissa harvinainen.

Käsittely

Virmajuurista käytetään vuoden vanha juuri joka on paras kaivaa maasta syyskuun tienoilla tai varhain keväällä. Kasvupaikat kannattaa käydä merkitsemässä kesällä koska myöhemmin niitä voi olla vaikea löytää. Juuresta valmistetaan uutetta tai jauhetta josta tehdään yrttijuomaa. Uutteeseen voi lisätä pahan maun peittämiseksi sokeria ja piparminttuöljyä.

Lääkekäyttö

Rohdoksena virmajuuresta käytetään usein nimeä valeriaana. Valeriaana on mainittu yleislääkkeenä jo 800-luvulla ja nykyäänkin sitä käytettään lääketeollisuudessa rauhoittavien ja sydänlääkkeiden ainesosana.

Valeriaanan vaikuttavia aineita ovat valepotriaatit, eteeriset öljyt ja piihappo.

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Kuivattu valeriaana

Valeriaanakapselit

Valeriaanauute

Valeriaanaa sis. yrttikapselit

Valeriaanan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:

• laukaisee lihaskouristuksia
• poistaa ilmavaivoja
• lisää valkosolujen määrää ja parantaa immuniteettia
• rauhoittava: hermostoperäiset jännitystilat, unettomuus, levottomuus, jännityspäänsärky
• parantaa keskittymis- ja suorituskykyä

Huomioitavaa:

Ei suositella lapsille. Pitkäaikainen käyttö voi aiheuttaa riippuvuutta eikä sitä pidä käyttää suurina annoksina. Apteekissa myyvät valmisteet ovan ns. kolmiolääkkeitä joiden käytön aikana on vältettävä autolla ajoa ja laitteiden käyttöä.

Keto-orvokki

Viola tricolor

Lajikuvaus

Keto-orvokki on yksi- tai kaksivuotinen, pysty- tai rentovartinen ruoho. Korkeus 8-25 cm. Lehdet ovat puikeita ja nyhälaitaisia. Kukat ovat 15-25 mm pitkiä ja kolmivärisiä; kaksi ylintä terälehteä ovat sinipunaisia, sivuilla olevat vaaleampia tai valkoisia ja alin on kellertävä ja suurin.

Kasvupaikka

Keto-orvokki kasvaa kuivilla paikoilla kallioilla, ahoilla, rinneniityillä, pientareilla ja pelloilla. Esiintyy yleisesti Etelä-Suomessa, pohjoisempana harvinaisena.

Käsittely

Orvokki kukkii koko kesän huhtikuusta lokakuuhun ja siitä käytetään koko kukkiva kasvi kuivattuna. Nautitaan teenä sisäisesti tai käytetään kääreinä ulkoisesti.

Lääkekäyttö

Keto-orvokin  lääkinnälliset ominaisuudet tunnettiin hyvin jo antiikin aikana ja se mainitaan myös arabialaisten ja keskiaikaisten lääkäreiden kirjoituksissa.

Keto-orvokin vaikuttavia aineita ovat saponiinit, flavonoidit (mm. rutiini ja violaniini), salisyylihappojohdokset, lima-aineet, parkkiaineet, karvasaineet ja eteerinen öljy.

Keto-orvokin ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:

• lisää virtsan-, maidon-, hien- ja limaneritystä
• ulostava
• poistaa tulehduksia ja särkyjä
• alentaa kuumetta
• irroittaa ysköksiä
• parantaa ihottumia, aknea, ihotulehduksia ja haavoja
• rauhoittaa ihoa ja poistaa kutinaa

Aiheeseen liittyviä tuotteita

Yrttiuute !sis. keto-orvokkia)

Yrttikapselit (sis. keto-orvokkia)

Pihlaja

Sorbus aucuparia

Lajikuvaus

Kotipihlaja:  Keskikokinen puu, korkeudeltaan 4-10 metriä. Joskus se kasvaa monirunkoisena tai pensasmaisena. Kukkien teriöt kellanvalkeat ja sijaitsevat 6-10 cm leveissä kerrotuissa huiskiloissa jotka tuoksuvat voimakkaasti. Lehdet ovat pääteparisesti parilehdykkäiset. Marjat ovat kypsänä punaisia ja happamia. Syksyllä pihlaja saa värikkään ruskavärityksen.

Muita luonnossa kasvavia pihlajalajeja ovat suomenpihlaja (Sorbus hybrida) ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia).

Kasvupaikka

Pihlajat kasvavat luonnovaraisena lehdoissa, tuoreissa metsissä, kangasmetsissä, rannoilla, kallioilla sekä istutettuina. Kotipihlaja on hyvin yleinen koko Suomessa kun taas suomenpihlajaa ja ruotsinpihlajaa tavataan lähinnä Lounais-Suomessa.

Käsittely

Pihlajasta käytetään rohtona marjoja, lehtiä ja kukkia. Marjat kypsyvät heinä-elokuussa mutta niitä voi käyttää vielä ensimmäisten pakkasten jälkeen, jolloin niiden maku jopa paranee happamuuden vähentyessä. Marjoista voi tehdä hilloa ja mehua tai  pakastaa sellaisenaan.  Lehdistä ja kukista voidaan keittää teetä. Teelehdet kerätään mieluiten alkukesästä ja ne sopivat hiostettavaksi. Kukat täytyy käyttää tuoreena, koska kuivatuissa ei ole enää tehoa. Nuoria lehtiä voi käyttää myös ravintona salaatin tapaan.

Lääkekäyttö

Pihlajanmarjat ovat hyvin C-vitamiinipitoisia: 100 grammassa marjoja on kolme kertaa enemmän C-vitamiinia kuin appelsiineissa. Lisäksi marjojen C-vitamiini säilyy erittäin hyvin.

Pihlajanmarjojen vaikuttavat aineet ovat mm. C-vitamiini, parasorbiinihappo, orgaaniset hapot, sorbitoli, pektiini, vaha, alfa- ja beetakaroteeni, parkkiaineet, eteerinen öljy, rutiini ja kversetiini.  Lehdissä on ursolihappoa, siemenissä öljyä ja amygdaliinia.

Pihlajan ominaisuuksia ja niillä hoidettavia vaivoja:

• lievästi ulostava ja virtsaneritystä lisäävä: kihti, munuaissairaudet, virtsaamisvaikeudet, suolistokatarri, ruokahaluttomuus (marjat)
• sisältää runsaasti C-vitamiinia
• on suotuisa maksan toiminnalle (marjat)
• keuhkokatarrin ja keuhkotulehduksen hoitoon (kukat)